Sen on oltava tyttö - vai onko?

Ihan ensimmäiseksi tähän totean, että jos haluat nähdä hieman parempia kuvia, käy kurkkaamassa bloggaus täältä, ommellinen.fi sivujen blogista siis.... Blogger muokkaa kuvia jotenkin hassusti. Muutenkin kuvat hymyilyttävät minua, koska ovat pitkästä aikaa minun itseni ottamia ja minulle ei todellakaan ole suotu sitä hyvän kuvaajan silmää/kärsivällisyyttä sitten lainkaan... 

Mutta asiaan. Vaatteistahan tässä on kyse. 

Jostain kumman syystä huomaan tekeväni vaatteen jos toisenkin hyvin tytöille sunnatuista kuoseista / värimaailmasta. Mitään varmuutta mahamyllertäjän sukupuolesta meillä ei ole, mutta ehkä tämä pinkkihulluus olisi jokin enne. Ja jos sieltä tulee uusi hyökkääjä meidän poikaketjuun, saan pitkäksi aikaa ihania lahjoja ystävien vauvoille :).

Tässä melkoinen pläjäys kuvia tekemistäni vaatteista. 

Olen tehnyt paljon kietaisubodyja Miiinullekko-blogin Julian kääntöhiha-ohjetta mukaillen. Kietaisubodyyn ompelen lisäksi kaksinkertaiset trikookaistaleet molempiin sivuihin, jolloin neppareiden laitto helpottuu. 

Nyt on pakko myöntää minuun iskenyt "pienoinen" hulluus kuviollisten neppareiden kanssa. Näin niistä testauspostauksen eräässä ihanassa blogissa ja pakkohan niitä oli saada. Harmikseni kuitenkin huomasin kanttauksen olevan näille neppareille liian paksu ja sainkin kaksi nepparia irti jo silitysvaiheessa. Vertaukseksi tähän todettakoon, että en ole ikinä saanut tavallista Prymin-nepparia vielä irtoamaan, vaikka olen käyttänyt niitä useita ja taas useita satoja kappaleita. Noh, mutta helppohan minun on nepparit vaihtaa, jos lisää irtoavat. 

Sitten sarja niitä ihania potkareita, näiden tekemiseen jäin ihan koukkuun. Ja kuvioneppareita vilisee täälläkin :)

Ompeluryhmässä näin pitkän ketjun erilaisesta mahdollisuudesta toteuttaa kietaisubody. Olihan mallia kokeiltava. Huomattavasti tavallista kietaisubodyä vikkelämpi tehdä ja voisin kuvitella tämän olevan jopa yksinkertaisempi käyttää, se jää nähtäväksi. 

Paljon mekkobodyja, lakkeja, potkareita, haalaripotkareita ja muuta. Näillä se pieni pääsee jo hyvin alkuun. 

Niin, siis jos on tyttö <3

Mitäs se pieni vauva tarvitseekaan?

 

Enhän minä muista. En sitten millään, onhan siitä jo kolme vuotta, kun edellisen kerran olen asiaa pohtinut. Nyt masussa asusteleva tulokas on myös ensimmäinen, kenelle pääsen ihan pieniä vaatteita ompelemaan. Pieniä, suloisia vaatteita on suuri ilo tehdä. 

Tämä Verson Puodin sydämellinen-joustocollegesta tehty haalari on kokoa 50-56. Ehkäpä kotiudumme tällä, koska meidän lapsemme eivät tähän kokoon juuri muulloin enää mahdu. 

Eräässä ompeluryhmässä näin mielestäni huikean kaukalovaatteen automatkoja varten. Olihan kaavaa kokeiltava, kun ystävältä sattui sopivasti löytymään kyseinen Suuri Käsityö 2/2009 lehti. Pintamatskuna Hippu-puuvilla ja vuorena Sydänneulos.

Jokainen nämä kuvat aiemmin nähnyt on kysynyt, mikä ihme tuo on. Tässä pari havainnollistamisyritystä haalarin kera. Mitäs luulette, toimiiko käytännössä?

Monen ystävän kanssa olemme puhuneet niinkin arkisesta asiasta, kuin lakanat. Ja siitä, kuinka ihania ne ovat trikoisina. En ole itse päässyt testaamaan, mutta tulokkaalle kaikki on tehtävä niin pehmeäksi kuin mahdollista... Kyllä se elämä meidän perheessä vielä kovat puolensakin näyttää ;). Näitä teen kyllä lisää, tämä ensimmäinen kokeilu on Kisuliini- ja valkoisen trikoon yhdistelmä. 

Olen tehnyt myös kasan bodeja ja potkareita. Oikein jo odotan, että pääsen ne teille näyttämään, mutta tällä kertaa oli lopetettava tämä kuvatulva tähän. 

(Postaus löytyy myös osoitteesta ommellinen.fi/blogi)

Nosh syksy - hupia elämään

Sain mahdollisuuden tutustua etukäteen NOSHin uutuuskuoseihin, savannin keltaiseen kamera ja diagonaaliraita -trikoisiin sekä tumman harmaaseen joustocollegeen. Kangaspaketin saapuessa kotiin, ilmeni kuitenkin haasteita. Kankaiden suhteen hyvin kranttu 5-vee ilmoitti heti haluavansa itselleen kamerasta jotain. Tähän perään 3-vuotias komppasi tahtovansa tietysti myös. Kangaspino jäi pöydälle ja kotiutuessaan mies kysyi heti, riittäisikö kankaasta hänelle...

Lopulta kangasta aikani pyöriteltyäni päätin kuitenkin tehdä itselleni jotain hyvin vapaamuotoista monien myyntivaateompeluiden tasapainoksi. Ajattelin ensin mennä täysin ilman kaavoja, mutta illan hämärässä riisuin kuitenkin hetkeksi Me&i housuni vyötärömitan tueksi ja lopulta myös paidan päältäni hartialinjan varmistukseksi. (Tässä pulleustilassa leveyttä olisi saanut olla molemmissa enemmänkin....)

Tästä "ihana kangas - hyvä - vapaa mieli" -heittäytymisestä syntyi hauska imetystoppi ja lököttävät pökät.   

Topissa jouduin hieman kikkailemaan kankaan riittävyydeksi laittamalla valkoista resoria imetysluukun sisäpuolelle, tästä syystä myös luukun reuna on tavallista leveämpi. Housuissa on käytetty Noshin tummanharmaa joustocollege viimeisen palaan saakka. Se mikä haaran kohdalta jäi leikatessa yli, siirtyi suoraan taskuksi. Vyötäröllä ja lahkeissa ihanan pehmeää diagonaaliraitaa. 

Lopputulos on huumoripitoinen, hyvän mielen vaatesetti.  

(Postaus löytyy myös osoitteesta www.ommellinen.fi)

Uusia juttuja

Ajattelin ensin, että pyhitän tämän blogin itselle ja perheelle tekemilleni vaatteille... 

Nyt hetkellisesti meinaa kuitenkin käydä niin, että oma perhe kulkee vanhoissa vaatteissa ja ompeluksia tehdään muiden iloksi. Siispä tämän kerran heitän näitäkin vaatteita blogiin. 

Ihan hiljaista tämän talon ompelurintamalla ei ole! 

Minulta on pyydetty paljon uusia juttuja ja pieniä muutoksia edellisiin. Kaikki uuden luominen vaatii kuitenkin oman aikansa ja siksi joudun valitsemaan, mitä teen ensin ja minkä jätän myöhemmälle. (Esimerkiksi miesten vaatteet ovat omallakin toivelistalla hyvin korkealla, mutta hautuvat vielä vain mielessäni.)

Tässä setissä otin mukaan naisten legsut, joita on pyydetty paljon kuviollisina. Ja aikas kivoja niistä tulikin, vaikka itse sanon... Leggareissa pitkä, hieman rypylle jäävä lahje sekä leveä kuminauha vyötäröllä. 

Kesä on kuumimmillaan, mutta en rohjennut enää tehdä ihan teeppareita lämmön loppumisen pelossa.... Siispä hieman pidennetty 2/3 hiha, mutta muuten sama pitsihelmainen mekko. 

Ja hupparitunikat, ah ne ihanat hupparitunikat... Keltaista jääkukkaa ja retrockia oli mukana jo aiemmin, niitä olen tehnyt nyt lisää. Ja muutama uusia raikas kuosi on muuttunut huppareiksi myös. Itse tykkään niin kovin tuosta vihreästä kukkaset-froteesta, aivan <3 kuosi. 

Pitsivetoketjutunikoiden tekoa aina harkitsen, koska ne vaativat itseltä eniten aikaa ja yritystä ;).... Mutta koska ne ovat olleet niin kovin pidettyjä, valmistui niitäkin tähän settiin useampi. Oranssista jopa kaksi jokaista kokoa.... Kyllä se vaan on kaunis ja itsellekin niin mieleinen, että tässä vaiheessa unohtuu lukuisien ompeluvaiheiden aiheuttama hiki :). 

Mitäs tykkäsitte? Raikasta ja räväkämpää kuin aiemmin. 

Tosimiehet

"Joskus toivoin etten olis näin pätkä

pelaisin vaik lätkää ja mul ois oma prätkä

Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko

Siksi selkä suorana mä seison

Jos yltäis jalat maahan voisin kaahaa

vaik ympäri maata mut ei oo niin vakavaa

ehkä pieni muttei silti heikko

Siks selkä suorana mä seison..."

-Uniikki-

Niin usein tätä biisiä kuunnellessa tulee mieleen omat pojat ja maailman mutkat sekä mahdollisuudet. 5-vuotias polkee ajoittain jo kovasti jalkaa ja iloitsee siitä, että Legolandian pituusraja on enää sentin päässä. Pienemmälle riittää, kunhan asiat ovat lähes samoin kuin isommalla ja syliä sekä huomiota on saatavilla riittävästi. Niin paljon on näillä pienillä parhailla kaveruksilla vielä edessä. 

Meidän perhe on elänyt vauhdikkaan kesän ja paljon on menty meidän aikuisten, tai lähinnä minun, ehdoilla. Kunhan saan omat ajatukseni sen kuuluisan punaisen langan ympärille kerättyä, jaan ne myös teille. Kiitollisuutta ja paljon mietteitä, mutta hyvin Liisamaisessa sekamelskassa vielä. 

Poikien akuuttiin vetskarihupparipulaan ompelin pikaisesti hupparit Pehemiän reissulla suuresti ihastuttaneesta Pohojalaaset -joustocollegesta. Niin raikas vihreä ja humoristinen kuosi, kyllä pienten isojen miesten kelpaa. 

Seuraavaksi miehelle teeppareita, alkaa kuulema kaksi vuotta vanhat olla jo hieman kuluneita.... 

Aurinkoisia päiviä kaikille <3

(Bloggaus löytyy myös Ommellisen verkkosivuilta)

Ommellinen -nettisivut ovat nyt auki

HipHei ja Hurraa! Ommellinen.fi -sivut ovat auki. 

Tällä hetkellä kaupasta ei voi vielä ostaa, mutta lisäämme saldot huomisten avajaishulinoiden jälkeen. Sivuihin ja tuotteisiin tutustuminen on kuitenkin jo nyt mahdollista. 

Sanoisinko, että olen miehestäni tällä hetkellä sanoinkuvaamattoman ylpeä. Ehkä vähän itsestänikin. 

Tervetuloa tutustumaan http://ommellinen.fi

Myös blogi siirtyy ommellinen.fi sivuille, mutta jatkan omalle perheelle tekemieni vaatteiden pohdintaa myös täällä :)

Hullaantunut

Minä olen, edelleen. Hullaantunut. 

Huomenna tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun anopin kanssa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja kävimme tukevien olutkärryjen kanssa hakemassa minulle saumurin ja peittarin tuolta veden toiselta puolen. Kerran välineurheilija, aina välineurheilija.

Sitä ennen olin lainannnut hetken kaverin saumuria, tutustunut Pienen Hattutehtaan Lauraan,  rakkaaseen tutoriin sekä vieraillut pari kertaa Kestovaippakaupassa. 

Hullaannuin kankaisiin ja ajattelin, että kyllä minäkin osaan, vaikka olin sitä hetkeä ennen ollut käsityöopettajan kauhu siellä takarivissä. 

Ja jos en osaisi, myisin laitteet ja saisin edes osan omistani takaisin. 

Kuinkas kävikään? 

Aika ihanasti, etten sanoisi <3. Ikinä en olisi voinut kuvitella, että ne koneet tuovat minulle niin paljon. Taisin pitää saman kiitollisuuslätinän tasan vuosi sitten, mutta edelleen olen ihmeissäni. 

Ihmiset.

Kankaat.

Vaatteet. 

Hullaantunut ja paljosta kiitollinen.