Sen on oltava tyttö - vai onko?

Ihan ensimmäiseksi tähän totean, että jos haluat nähdä hieman parempia kuvia, käy kurkkaamassa bloggaus täältä, ommellinen.fi sivujen blogista siis.... Blogger muokkaa kuvia jotenkin hassusti. Muutenkin kuvat hymyilyttävät minua, koska ovat pitkästä aikaa minun itseni ottamia ja minulle ei todellakaan ole suotu sitä hyvän kuvaajan silmää/kärsivällisyyttä sitten lainkaan... 

Mutta asiaan. Vaatteistahan tässä on kyse. 

Jostain kumman syystä huomaan tekeväni vaatteen jos toisenkin hyvin tytöille sunnatuista kuoseista / värimaailmasta. Mitään varmuutta mahamyllertäjän sukupuolesta meillä ei ole, mutta ehkä tämä pinkkihulluus olisi jokin enne. Ja jos sieltä tulee uusi hyökkääjä meidän poikaketjuun, saan pitkäksi aikaa ihania lahjoja ystävien vauvoille :).

Tässä melkoinen pläjäys kuvia tekemistäni vaatteista. 

Olen tehnyt paljon kietaisubodyja Miiinullekko-blogin Julian kääntöhiha-ohjetta mukaillen. Kietaisubodyyn ompelen lisäksi kaksinkertaiset trikookaistaleet molempiin sivuihin, jolloin neppareiden laitto helpottuu. 

Nyt on pakko myöntää minuun iskenyt "pienoinen" hulluus kuviollisten neppareiden kanssa. Näin niistä testauspostauksen eräässä ihanassa blogissa ja pakkohan niitä oli saada. Harmikseni kuitenkin huomasin kanttauksen olevan näille neppareille liian paksu ja sainkin kaksi nepparia irti jo silitysvaiheessa. Vertaukseksi tähän todettakoon, että en ole ikinä saanut tavallista Prymin-nepparia vielä irtoamaan, vaikka olen käyttänyt niitä useita ja taas useita satoja kappaleita. Noh, mutta helppohan minun on nepparit vaihtaa, jos lisää irtoavat. 

Sitten sarja niitä ihania potkareita, näiden tekemiseen jäin ihan koukkuun. Ja kuvioneppareita vilisee täälläkin :)

Ompeluryhmässä näin pitkän ketjun erilaisesta mahdollisuudesta toteuttaa kietaisubody. Olihan mallia kokeiltava. Huomattavasti tavallista kietaisubodyä vikkelämpi tehdä ja voisin kuvitella tämän olevan jopa yksinkertaisempi käyttää, se jää nähtäväksi. 

Paljon mekkobodyja, lakkeja, potkareita, haalaripotkareita ja muuta. Näillä se pieni pääsee jo hyvin alkuun. 

Niin, siis jos on tyttö <3

Mitäs se pieni vauva tarvitseekaan?

 

Enhän minä muista. En sitten millään, onhan siitä jo kolme vuotta, kun edellisen kerran olen asiaa pohtinut. Nyt masussa asusteleva tulokas on myös ensimmäinen, kenelle pääsen ihan pieniä vaatteita ompelemaan. Pieniä, suloisia vaatteita on suuri ilo tehdä. 

Tämä Verson Puodin sydämellinen-joustocollegesta tehty haalari on kokoa 50-56. Ehkäpä kotiudumme tällä, koska meidän lapsemme eivät tähän kokoon juuri muulloin enää mahdu. 

Eräässä ompeluryhmässä näin mielestäni huikean kaukalovaatteen automatkoja varten. Olihan kaavaa kokeiltava, kun ystävältä sattui sopivasti löytymään kyseinen Suuri Käsityö 2/2009 lehti. Pintamatskuna Hippu-puuvilla ja vuorena Sydänneulos.

Jokainen nämä kuvat aiemmin nähnyt on kysynyt, mikä ihme tuo on. Tässä pari havainnollistamisyritystä haalarin kera. Mitäs luulette, toimiiko käytännössä?

Monen ystävän kanssa olemme puhuneet niinkin arkisesta asiasta, kuin lakanat. Ja siitä, kuinka ihania ne ovat trikoisina. En ole itse päässyt testaamaan, mutta tulokkaalle kaikki on tehtävä niin pehmeäksi kuin mahdollista... Kyllä se elämä meidän perheessä vielä kovat puolensakin näyttää ;). Näitä teen kyllä lisää, tämä ensimmäinen kokeilu on Kisuliini- ja valkoisen trikoon yhdistelmä. 

Olen tehnyt myös kasan bodeja ja potkareita. Oikein jo odotan, että pääsen ne teille näyttämään, mutta tällä kertaa oli lopetettava tämä kuvatulva tähän. 

(Postaus löytyy myös osoitteesta ommellinen.fi/blogi)

Nosh syksy - hupia elämään

Sain mahdollisuuden tutustua etukäteen NOSHin uutuuskuoseihin, savannin keltaiseen kamera ja diagonaaliraita -trikoisiin sekä tumman harmaaseen joustocollegeen. Kangaspaketin saapuessa kotiin, ilmeni kuitenkin haasteita. Kankaiden suhteen hyvin kranttu 5-vee ilmoitti heti haluavansa itselleen kamerasta jotain. Tähän perään 3-vuotias komppasi tahtovansa tietysti myös. Kangaspino jäi pöydälle ja kotiutuessaan mies kysyi heti, riittäisikö kankaasta hänelle...

Lopulta kangasta aikani pyöriteltyäni päätin kuitenkin tehdä itselleni jotain hyvin vapaamuotoista monien myyntivaateompeluiden tasapainoksi. Ajattelin ensin mennä täysin ilman kaavoja, mutta illan hämärässä riisuin kuitenkin hetkeksi Me&i housuni vyötärömitan tueksi ja lopulta myös paidan päältäni hartialinjan varmistukseksi. (Tässä pulleustilassa leveyttä olisi saanut olla molemmissa enemmänkin....)

Tästä "ihana kangas - hyvä - vapaa mieli" -heittäytymisestä syntyi hauska imetystoppi ja lököttävät pökät.   

Topissa jouduin hieman kikkailemaan kankaan riittävyydeksi laittamalla valkoista resoria imetysluukun sisäpuolelle, tästä syystä myös luukun reuna on tavallista leveämpi. Housuissa on käytetty Noshin tummanharmaa joustocollege viimeisen palaan saakka. Se mikä haaran kohdalta jäi leikatessa yli, siirtyi suoraan taskuksi. Vyötäröllä ja lahkeissa ihanan pehmeää diagonaaliraitaa. 

Lopputulos on huumoripitoinen, hyvän mielen vaatesetti.  

(Postaus löytyy myös osoitteesta www.ommellinen.fi)