Minä olen, edelleen. Hullaantunut.
Huomenna tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun anopin kanssa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja kävimme tukevien olutkärryjen kanssa hakemassa minulle saumurin ja peittarin tuolta veden toiselta puolen. Kerran välineurheilija, aina välineurheilija.
Sitä ennen olin lainannnut hetken kaverin saumuria, tutustunut Pienen Hattutehtaan Lauraan, rakkaaseen tutoriin sekä vieraillut pari kertaa Kestovaippakaupassa.
Hullaannuin kankaisiin ja ajattelin, että kyllä minäkin osaan, vaikka olin sitä hetkeä ennen ollut käsityöopettajan kauhu siellä takarivissä.
Ja jos en osaisi, myisin laitteet ja saisin edes osan omistani takaisin.
Kuinkas kävikään?
Aika ihanasti, etten sanoisi <3. Ikinä en olisi voinut kuvitella, että ne koneet tuovat minulle niin paljon. Taisin pitää saman kiitollisuuslätinän tasan vuosi sitten, mutta edelleen olen ihmeissäni.
Ihmiset.
Kankaat.
Vaatteet.
Hullaantunut ja paljosta kiitollinen.
Kivoja on ompeluksesi, mutta voisitko vaihtaa blogin fontin joksikin toiseksi? Olen "salaa" lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt viime aikoina on lukeminen jäänyt kun tuo fontti on jokseenkin epäselvää. Kirjaimista puuttuu paloja ja on vaikea hahmottaa sanoja, varsinkin tabletin näytöltä.
VastaaPoistaHmmmm... Harmi kuulla! Käytössä on ihan perus blogspotin fontti, joka näkyy minulla joka paikassa ihan hyvin. Mitenkäs osaisin ratkaista tämän...
PoistaIhana kasvutarina, uskoa omaan itseensä, taitoihinsa ja vaistoonsa. Hyvä tästä tulee :)
VastaaPoistaHyvä tulee, kiitos ❤️
PoistaSinun töistäsi näkyy hullaantuminen, tekemisen ilo ja käsitöistä nauttiminen. Siksi täällä on niin kiva vierailla. :)
VastaaPoistaKiitos ❤️, ihanaa, jos tekemisen iloni välittyy!
PoistaOn ihana ollut lukea blogiasi. Itsekin aloin 15 vuoden tauon jälkeen taas ompelemaan ja olen hullaantunut. Ihmettelen, että miksi minä lopetin ompelun silloin parikymppisenä tytönhupakkona.
VastaaPoistaKaikelle tekemiselle on paikkansa, onneksi hullaannuit uudelleen!
Poista