Tosimiehet

"Joskus toivoin etten olis näin pätkä

pelaisin vaik lätkää ja mul ois oma prätkä

Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko

Siksi selkä suorana mä seison

Jos yltäis jalat maahan voisin kaahaa

vaik ympäri maata mut ei oo niin vakavaa

ehkä pieni muttei silti heikko

Siks selkä suorana mä seison..."

-Uniikki-

Niin usein tätä biisiä kuunnellessa tulee mieleen omat pojat ja maailman mutkat sekä mahdollisuudet. 5-vuotias polkee ajoittain jo kovasti jalkaa ja iloitsee siitä, että Legolandian pituusraja on enää sentin päässä. Pienemmälle riittää, kunhan asiat ovat lähes samoin kuin isommalla ja syliä sekä huomiota on saatavilla riittävästi. Niin paljon on näillä pienillä parhailla kaveruksilla vielä edessä. 

Meidän perhe on elänyt vauhdikkaan kesän ja paljon on menty meidän aikuisten, tai lähinnä minun, ehdoilla. Kunhan saan omat ajatukseni sen kuuluisan punaisen langan ympärille kerättyä, jaan ne myös teille. Kiitollisuutta ja paljon mietteitä, mutta hyvin Liisamaisessa sekamelskassa vielä. 

Poikien akuuttiin vetskarihupparipulaan ompelin pikaisesti hupparit Pehemiän reissulla suuresti ihastuttaneesta Pohojalaaset -joustocollegesta. Niin raikas vihreä ja humoristinen kuosi, kyllä pienten isojen miesten kelpaa. 

Seuraavaksi miehelle teeppareita, alkaa kuulema kaksi vuotta vanhat olla jo hieman kuluneita.... 

Aurinkoisia päiviä kaikille <3

(Bloggaus löytyy myös Ommellisen verkkosivuilta)