sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Epäonnen never ending story...

Carita, tää on omistettu sulle :)

Yöpukujen tarina on pitkä ja kivinen :). Päiväkodissä järjestettiin hämärän hyssy ja halusin tehdä pojille päiväkotikelpoiset yökkärit. Aloitin ja totesin saumurin tarvitsevan huoltoa. Sain korjatun laitteen seuraavana päivänä huollosta ja aloitin uudestaan. No, sitten peittari alkoi kaivata käyntiä Martilla. Sinne meni myös hämärän hyssy ja vanhoilla yökkäreillä mentiin mallikkaasti. Seuraavana päivänä sain Päivi Pelastajalta peitetikkikoneen lainaan ja kaikkien mutkien jälkeen pojat saivat yökkärit päälleen. Yksi tiukka kurvi matkaan vielä tuli,  kun saumuroin vähän liian innokkaasti Jaakon haalarista toisen olkapään melkein irti :), että silleen. Silloin meinasin luovuttaa. 

Kaikki kaavat Ottobrestä, mutta en valitettavasti muista mitkä. Ja kankaat Kestovaippakaupasta.


Jaakon yökkäri oli kerrankin tosi sopiva. Näitä on tehtävä muutama lisää, koska muut yökkärit eivät kestä enää milliäkään lisää pituutta.




Yritys ottaa yhteiskuva, mutta laitappa sitten nämä kaksi vierekkäin :)


Merkit tekevät minut kyllä vieläkin onnelliseksi.

Yökkäeiden lisäksi tein Kallelle housut, mitä hän tarvitsisi enemmänkin. Kaava jälleen OB, mutta nimi on jälleen tarkistettava. Ruskea velour Royal-tuotteelta.



Kirahvi kurkistaa taskusta, ekat tekemäni taskuthan ne! Ja kaava oli muuten ok, mutta lahkeet olisivat saaneet olla hieman leveämmät ja vyötärö kapeampi. Eli aika montaa asiaa muokkaan seuraavalla kerralla.

5 kommenttia:

  1. No ihanat. Toivottavasti saat koneesi nyt kuitenkin kuntoon. Mulla olisi yökkäreiden ompelua ohjelmassa myös lähipäivinä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Henni :)! Ihanat on kyllä, kaikki ihmisten itse tekemät ompelukset on musta ihania! Ja eikös se ole niin, että vaikeuksien kautta asioista tulee entistäkin tärkeämpiä... :)

    Niin ja hei, tein myös ekat pikkuiset boxeritkin :), nekin pääsi heti käyttöön!

    VastaaPoista
  3. Yhteiskuva sai mieleni iloiseksi ja ommelliseksi :D (hetken kesti tajuta, että mitenkähän päin se Jaakko-kulta siinä oikein seikkailee...) ja komiat on asusteet, epäonnesta huolimatta! Anna palaa ystävä! Vaikka en osaa tehdä muuta kuin verhojen päät, blogiasi on ilo lukea, myös tämä Caritalle omistettu päivitys on <3 kiitos siis!
    t. Anne kuuden kilsan takaa

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa ja KIITOS! Todellinen piristys :) Paras oli tuo olkapään saumurointi, sillä jaksaa taas pitkään! Tänään taas olen kokenut itseni niin tyhmäksi, kuinka voi olla mahdollista että samat virheet ne vaan toistuu ja sitten tulee kasakaupalla uusia! Onneksi väliin mahtuu myös onnistumisia :) Mutta on se vaan huvittavaa, sanonkin itelleni aina että ei kai taas... :) Upeita tuotoksia! Terkuin resori-Carita

    VastaaPoista
  5. Suosittelen Carita onnenavaimiksi tuubihuivien tekoa, niissä ei voi epäonnistua :). Mutta arvastin, että saan sinut hymyilemään paljastamalla totuuden näistä yökkäreistä.

    Sitä en uskaltanut kertoa, että luulin rikkoneeni lainakoneenkin, mutta kyse oli onneksi vain huonoista langoista. Huh!

    Ja kuulepas "anne kuuden kilsan takaa", voisit joskus olla minua lähempänäkin :)!

    VastaaPoista