Ommellinen kotistudio

Koen olevani onnekas ihminen. Ympärilleni on kertynyt laaja ystäväpiiri, mistä löytyy erilaista osaamista ja halua auttaa. Ihminen on laumaeläin ja uskon vahvasti, että vain toista auttamalla täällä nopean elämänrytmin ja vaatimusten suossa selvitään. (Varsinkin viimeisen neljän viikon aikana, jolloin mieheni on kävellyt kepeillä ja minä hitaan varmasti viimeisillä raskausviikoillani, on ystävien apu ollut korvaamatonta. Voisin kirjoittaa näistä neljästä viikosta oman tarinansa, mutta se ei kuulu nyt tähän hetkeen….)

Valokuvaus, ah se ihana koko perheen hermoja raastava hetki viikossa kun pyydän pojilta sekä mieheltäni muutamia kuvia blogia varten. Kuvien ottamisen vaikeus ja laadun heikko/vaihteleva taso eivät miellyttäneet ketään. Poikia lähinnä ahdisti tilanteen kireys ja se, että hetki ei ollut kenellekään mieluinen. Muutamia blogin huippuhetkiä ovatkin olleet ne postaukset, jossa olen saanut kuvausapua ystävältäni Jussilta (mm. täällä, täällä ja täällä).

Äitiysloman kynnyksellä syntyi ajatus Ommellisesta pienenä sivutoimisena yrityksenä, jonka avulla toivoisin saavani jatkettua lasten kanssa vietettyä kotiaikaa. Jälleen valokuvaus, tällä kertaa tuotekuvauksen muodossa, nousi usein esille suunnitelmissamme. Tiedostin laadukkaiden kuvien merkityksen ja käännyin jälleen Jussin puoleen.

Päätimme Jussin avustuksella rakentaa ompelutilan kaveriksi ullakolle pienen, helppokäyttöisen ja edullisen kotistudion. Ehtoina tilan monikäyttöisyyden säilyminen sekä laitekustannusten takaraja 500-600 €. Valokuvaus on kallis harrastus, joten helppoa tässä lopputuloksessa pysyminen ei olisi. Kuvien osalta tärkeiksi tekijöiksi listasimme tasalaatuisuuden, värien luonnollisen toistumisen sekä nopean käsiteltävyyden.

Jussi auttoi meitä suunnittelussa, tarvikkeiden valinnassa sekä opasti käytännössä kaiken kuvaamistilanteesta kuvien käsittelyyn. Muutamien ”focaccia”-keskustelujen (=kahvia, suklaata ja herkullista leipää) jälkeen laitteiden hankintalista muodostui seuraavanlaiseksi:

◦ suodatinkangas 2x8 m 0 € (oman talonrakennusprojektin jäämistöä)
◦ kameran jalka 60 € (verkkokauppa)
◦ kattokiinnikket valoille 9 €/3 kpl (naapurin hitsausosaaminen apuna)
◦ taustakankaan telineet ja mekanismit 50 € (uudet, ystävän nurkista pölyttymästä, tarvittava alumiiniputki isän kätköistä)
◦ studiosalamat, tasovalot, triggeri jne. 200 € (käytettynä, uutena 399,-)
◦ Adobe Lightroom 5 Lisenssi opetushenkilöstölle 72,58 €

Laitekustannukset yhteensä 391,58 €

(Ullakkostudio, sivulla "piilossa" salamat, kangas ylhäällä)

Yhteisten keskustelujen ja opastuksen pohjalta hankimme tarvittavat materiaalit ja kasasimme yhdessä studion. Pari kertaa kuvaus- ja kuvienkäsittelyharjoittelua Jussin ohjauksessa ja kappas: Meillä on studio, joka todella toimii. Taustakangas on nopea laskea oikeisiin uomiinsa, kuvat helppo ottaa ja jatkokäsittelyä tieokoneella ei juuri rajausta kummemmin tarvita. Voiko ihminen enempää pyytää…

(Ensimmäisiä harjoitteluotoksia)

Tämä projekti on ollut kyllä hauska ja sitä on katseltu monelta eri näkökulmalta. Jussi on valokuvauksen ammattilainen, mieheni Jesse hyvin tekninen ihminen ja minä ajattelen vain vaatteita ja söpöjä mallejani ☺. Projektin lopussa katselimme porukalla ottamiamme kuvia ja jokainen löysi niistä omat suosikkinsa juuri omasta näkökulmastaan katsottuna.

Kiukkuiset kuvaushetket ovat nyt poissa ja tilalla hauskoja hetkiä ystävien ja Ommellisen uusien tuotteiden kanssa. Ja uskokaa tai älkää, olen jopa itse oppinut kuvia ottamaan ja näkemään jo kuvaushetkessä, mikä kuva onnistuu upeasti. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että Jesse se yhä kuvat pääsääntöisesti ottaa ja käsittelee. Ja hyvä näin, onhan Ommellinen meidän yhteinen juttu.

Tarkemmat tiedot projektin rakentumisesta ja Jussin ajatuksista löydät täältä.

Kiitos vielä tuhannesti Jussi! Asiasta kiinnostuneille - Jussi löytyy täältä.

Sen on oltava tyttö - vai onko?

Ihan ensimmäiseksi tähän totean, että jos haluat nähdä hieman parempia kuvia, käy kurkkaamassa bloggaus täältä, ommellinen.fi sivujen blogista siis.... Blogger muokkaa kuvia jotenkin hassusti. Muutenkin kuvat hymyilyttävät minua, koska ovat pitkästä aikaa minun itseni ottamia ja minulle ei todellakaan ole suotu sitä hyvän kuvaajan silmää/kärsivällisyyttä sitten lainkaan... 

Mutta asiaan. Vaatteistahan tässä on kyse. 

Jostain kumman syystä huomaan tekeväni vaatteen jos toisenkin hyvin tytöille sunnatuista kuoseista / värimaailmasta. Mitään varmuutta mahamyllertäjän sukupuolesta meillä ei ole, mutta ehkä tämä pinkkihulluus olisi jokin enne. Ja jos sieltä tulee uusi hyökkääjä meidän poikaketjuun, saan pitkäksi aikaa ihania lahjoja ystävien vauvoille :).

Tässä melkoinen pläjäys kuvia tekemistäni vaatteista. 

Olen tehnyt paljon kietaisubodyja Miiinullekko-blogin Julian kääntöhiha-ohjetta mukaillen. Kietaisubodyyn ompelen lisäksi kaksinkertaiset trikookaistaleet molempiin sivuihin, jolloin neppareiden laitto helpottuu. 

Nyt on pakko myöntää minuun iskenyt "pienoinen" hulluus kuviollisten neppareiden kanssa. Näin niistä testauspostauksen eräässä ihanassa blogissa ja pakkohan niitä oli saada. Harmikseni kuitenkin huomasin kanttauksen olevan näille neppareille liian paksu ja sainkin kaksi nepparia irti jo silitysvaiheessa. Vertaukseksi tähän todettakoon, että en ole ikinä saanut tavallista Prymin-nepparia vielä irtoamaan, vaikka olen käyttänyt niitä useita ja taas useita satoja kappaleita. Noh, mutta helppohan minun on nepparit vaihtaa, jos lisää irtoavat. 

Sitten sarja niitä ihania potkareita, näiden tekemiseen jäin ihan koukkuun. Ja kuvioneppareita vilisee täälläkin :)

Ompeluryhmässä näin pitkän ketjun erilaisesta mahdollisuudesta toteuttaa kietaisubody. Olihan mallia kokeiltava. Huomattavasti tavallista kietaisubodyä vikkelämpi tehdä ja voisin kuvitella tämän olevan jopa yksinkertaisempi käyttää, se jää nähtäväksi. 

Paljon mekkobodyja, lakkeja, potkareita, haalaripotkareita ja muuta. Näillä se pieni pääsee jo hyvin alkuun. 

Niin, siis jos on tyttö <3

Mitäs se pieni vauva tarvitseekaan?

 

Enhän minä muista. En sitten millään, onhan siitä jo kolme vuotta, kun edellisen kerran olen asiaa pohtinut. Nyt masussa asusteleva tulokas on myös ensimmäinen, kenelle pääsen ihan pieniä vaatteita ompelemaan. Pieniä, suloisia vaatteita on suuri ilo tehdä. 

Tämä Verson Puodin sydämellinen-joustocollegesta tehty haalari on kokoa 50-56. Ehkäpä kotiudumme tällä, koska meidän lapsemme eivät tähän kokoon juuri muulloin enää mahdu. 

Eräässä ompeluryhmässä näin mielestäni huikean kaukalovaatteen automatkoja varten. Olihan kaavaa kokeiltava, kun ystävältä sattui sopivasti löytymään kyseinen Suuri Käsityö 2/2009 lehti. Pintamatskuna Hippu-puuvilla ja vuorena Sydänneulos.

Jokainen nämä kuvat aiemmin nähnyt on kysynyt, mikä ihme tuo on. Tässä pari havainnollistamisyritystä haalarin kera. Mitäs luulette, toimiiko käytännössä?

Monen ystävän kanssa olemme puhuneet niinkin arkisesta asiasta, kuin lakanat. Ja siitä, kuinka ihania ne ovat trikoisina. En ole itse päässyt testaamaan, mutta tulokkaalle kaikki on tehtävä niin pehmeäksi kuin mahdollista... Kyllä se elämä meidän perheessä vielä kovat puolensakin näyttää ;). Näitä teen kyllä lisää, tämä ensimmäinen kokeilu on Kisuliini- ja valkoisen trikoon yhdistelmä. 

Olen tehnyt myös kasan bodeja ja potkareita. Oikein jo odotan, että pääsen ne teille näyttämään, mutta tällä kertaa oli lopetettava tämä kuvatulva tähän. 

(Postaus löytyy myös osoitteesta ommellinen.fi/blogi)

Nosh syksy - hupia elämään

Sain mahdollisuuden tutustua etukäteen NOSHin uutuuskuoseihin, savannin keltaiseen kamera ja diagonaaliraita -trikoisiin sekä tumman harmaaseen joustocollegeen. Kangaspaketin saapuessa kotiin, ilmeni kuitenkin haasteita. Kankaiden suhteen hyvin kranttu 5-vee ilmoitti heti haluavansa itselleen kamerasta jotain. Tähän perään 3-vuotias komppasi tahtovansa tietysti myös. Kangaspino jäi pöydälle ja kotiutuessaan mies kysyi heti, riittäisikö kankaasta hänelle...

Lopulta kangasta aikani pyöriteltyäni päätin kuitenkin tehdä itselleni jotain hyvin vapaamuotoista monien myyntivaateompeluiden tasapainoksi. Ajattelin ensin mennä täysin ilman kaavoja, mutta illan hämärässä riisuin kuitenkin hetkeksi Me&i housuni vyötärömitan tueksi ja lopulta myös paidan päältäni hartialinjan varmistukseksi. (Tässä pulleustilassa leveyttä olisi saanut olla molemmissa enemmänkin....)

Tästä "ihana kangas - hyvä - vapaa mieli" -heittäytymisestä syntyi hauska imetystoppi ja lököttävät pökät.   

Topissa jouduin hieman kikkailemaan kankaan riittävyydeksi laittamalla valkoista resoria imetysluukun sisäpuolelle, tästä syystä myös luukun reuna on tavallista leveämpi. Housuissa on käytetty Noshin tummanharmaa joustocollege viimeisen palaan saakka. Se mikä haaran kohdalta jäi leikatessa yli, siirtyi suoraan taskuksi. Vyötäröllä ja lahkeissa ihanan pehmeää diagonaaliraitaa. 

Lopputulos on huumoripitoinen, hyvän mielen vaatesetti.  

(Postaus löytyy myös osoitteesta www.ommellinen.fi)

Uusia juttuja

Ajattelin ensin, että pyhitän tämän blogin itselle ja perheelle tekemilleni vaatteille... 

Nyt hetkellisesti meinaa kuitenkin käydä niin, että oma perhe kulkee vanhoissa vaatteissa ja ompeluksia tehdään muiden iloksi. Siispä tämän kerran heitän näitäkin vaatteita blogiin. 

Ihan hiljaista tämän talon ompelurintamalla ei ole! 

Minulta on pyydetty paljon uusia juttuja ja pieniä muutoksia edellisiin. Kaikki uuden luominen vaatii kuitenkin oman aikansa ja siksi joudun valitsemaan, mitä teen ensin ja minkä jätän myöhemmälle. (Esimerkiksi miesten vaatteet ovat omallakin toivelistalla hyvin korkealla, mutta hautuvat vielä vain mielessäni.)

Tässä setissä otin mukaan naisten legsut, joita on pyydetty paljon kuviollisina. Ja aikas kivoja niistä tulikin, vaikka itse sanon... Leggareissa pitkä, hieman rypylle jäävä lahje sekä leveä kuminauha vyötäröllä. 

Kesä on kuumimmillaan, mutta en rohjennut enää tehdä ihan teeppareita lämmön loppumisen pelossa.... Siispä hieman pidennetty 2/3 hiha, mutta muuten sama pitsihelmainen mekko. 

Ja hupparitunikat, ah ne ihanat hupparitunikat... Keltaista jääkukkaa ja retrockia oli mukana jo aiemmin, niitä olen tehnyt nyt lisää. Ja muutama uusia raikas kuosi on muuttunut huppareiksi myös. Itse tykkään niin kovin tuosta vihreästä kukkaset-froteesta, aivan <3 kuosi. 

Pitsivetoketjutunikoiden tekoa aina harkitsen, koska ne vaativat itseltä eniten aikaa ja yritystä ;).... Mutta koska ne ovat olleet niin kovin pidettyjä, valmistui niitäkin tähän settiin useampi. Oranssista jopa kaksi jokaista kokoa.... Kyllä se vaan on kaunis ja itsellekin niin mieleinen, että tässä vaiheessa unohtuu lukuisien ompeluvaiheiden aiheuttama hiki :). 

Mitäs tykkäsitte? Raikasta ja räväkämpää kuin aiemmin.