perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulun megapostaus


 No niin, tästä lähtee :)

Tälle tontulle tuli taas kerran kiire joulupaketteja tehdessä. Viime vuonna neulahuovutin kaikille peflettejä ja voin kertoa, että tämän vuoden kiirus ei tuntunut yhtään niin pahalta. Ompeleminen on kertakaikkiaan vaan niin mukavaa.

Kummilapsille tein villapuvut, mutta niitä en pöllö muistanut kuvata ennen paketointia. Jospa saisin niistä myöhemmin vielä sovituskuvia ja lisään niitä sitten tänne. Ja jospa saisin sovituskuvia näistä muistakin, koska moni vaate näyttää kuvana niin onnettomalta.

Poikien serkuille tein kylpytakit uuden pihasaunan "matkalämmittäjiksi". Keltainen apinapuu-joustofrotee on Royal-tuotteelta ja musta apilajoustis Kestovaippakaupasta. Molempien kaavat muokattu OB:n Ju-do-ka-ko-kylpytakeista. Kivat tuli, mutta koon arpominen ahdisti. "Tavallisten vaatteiden" sopivuuden näkee jo katsomalla, mutta kylpytakkien kanssa en osannut arvioida yhtään. 


Lentäjälle käärittiin lentskariboxerit (kaava SK:n trikooboxerit) ja kälylle merinovillatuubi linnunratapipolla höystettynä.


Kuten jo aiemmin tunnustin, olen hurahtanut näihin huiveihin ja niitä valmistuikin joulupaketteihin, hetkinen, ainakin 10 kappaletta. Merinovillat Sampsukalta, linnunradat Royal-tuotteelta ja keltainen apilatrikoo Kestovaippakaupasta.



Pureva pakkanen on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia tämän pipoepäonnen kanssa. Pojille on ollut mahdotonta tehdä sopivia pipoja, mutta nyt taisin siinä onnistua :). Sain vinkkiä Ompeluelämää-sivuilta ja nämä pipot valmistuivat niiden ohjeiden mukaan. En valitettavasti muista, kenen blogista ohjeet luin.

Pipot tehty Metsolan veloureista ja vuorena Ikean fleecepeitto. Lisäsin heijastinterettä pipojen yläreunaan, jotta pojat näkyisivät myös sieltä kohdalta. Molemmat ovat juuri sen mittaisia, että eivät näy autosta, joten jospa tämä pelastaisi tiukan tilanteen tullen. 


Miten niistä ei koskaan saa hymyilevää yhteiskuvaa....



Kirjavat pipot siskonpojille paketteina.





Hyvin näkyy heijastin ja hieman vilkkuu myös vuori, mikä tietysti ei lainkaan allekirjoittaneen silmää miellytä...

Minun perheessä on tapana arpoa aikuisten kesken joululahjakaverit. Ihan mahtava perinne, suosittelen. Tänä vuonna arpaonni suosi omaa miestäni ja hän sai kunnian olla pehmeiden pakettieni saaja ;). Taisi näiden pehmeyksien välistä löytyä myös toivottuja Pori Jazz-lippujakin.... Jazz-leskeyttä siis odotellessa.

Paita Majapuun merinovillajoustofroteesta. Hihoja koristin mustalla merinointerlogilla ihan ilmettä tuomaan. En siis suinkaan siksi, että kangas olisi loppunut kesken ;).  Kaava Joka tyypin kaavakirjasta. 


Huppari samasta kaavasta muokattuna ja Metsolan kankaista väsättynä. 


Tein piiitkääät resorit, ja kuten jo aiemmin mainitsin, nämä kuvat eivät kyllä imartele... Varsinkaan noita resoreita.


Omille pojille en valmistanut jouluksi mitään punaista, vaan pitäydyin ihanassa keltaisessa, mitä minun tekeleeni nyt pääasiallisesti tällä hetkellä ovat. Kangas Majapuun Mäyräkoira ja kaavat OB:n Kisuliini-body ja perus raglanpaita.


Seisokaa siinä ihan hetki.... Ei...


Uusi yritys, seisokaa siinä ihan hetki....


 No, ei sitten oteta kuvia....


 Pakko lisätä tähän perään myös kaksi joulun erilaisista tunnelmista kertovaa kuvaa :). Ensimmäisessä ihan hiukan jännittää, että koskahan se pukki tulee. Ja toisessa pukki on juuri lähtenyt ja mummulan seinät alkoivat saada kyytiä tulevalta rokkarilta. 



Ihana joulu takana, kiitos siitä kaikille! Muutama onnistunut pakettikin taisi tulla ja muutamaa lupasinkin jo muokata. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan vuoteen!

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Ne villapuvut oli onnistuneimmat, mutta jospa niistäkin tänne kuva joskus eksyisi.

      Poista
  2. Ihana turkoosi huppari, ja kaikki muutkin! Sovituskuvat olis tosiaan aina kivempia, jos vaan saisi ihmiset pysymään aloillaan ja jos koti olisi siellä taustalla edes suunnilleen siisti ja jos olisi valoa sillä hetkellä tarpeeksi ja ja ja...

    VastaaPoista
  3. Samaa ja ja ja ja ja olen ajatellut usein itsekin. Mutta eiköhän ne näinkin menettele (?). Menee liian hankalaksi, jos täytyy kaikki asiat aina huomioda. Sitä paitsi, näkyypähän hiukan elämää kuvissakin :)

    VastaaPoista
  4. Miten, oi miten, olet malttanut olla bloggaamatta näitä :)) Minulla on tarve saada kamat aina blogiin, hyvä ettei ennen kuin ne ovat edes valmistuneet... :D

    VastaaPoista
  5. Ihania tuotoksia taas! Hyvä Liisa!!!! Carita.

    VastaaPoista
  6. Ensikertaa törmäsin blogiisi. Tosi kivoja juttuja! Varsinkin noi huivit näyttää ihanilta kun siinä on toi pitsireunus. Onko sulla sovituskuvaa niistä? Yritin selailla vähän vanhempia postauksia mutta en sieltäkään löytänyt sovituskuvaa. Kuinka pitkiä / leveitä noi huvit ovat?

    VastaaPoista
  7. Kiitos Simone :). Sovituskuvia huiveista ei taida olla, kun olen niin huono itseäni kuvaamaan. Ja jokainen huivi on suurpiirteisestä tyylistäni johtuen eri kokoinen. Kankaan korkeus on suunnilleen 60 cm ja pituus 130 cm. Ohjeet tekoon löytyy Tosimummon blogista. Minulle tuo mitta on hieman liikaa, mutta liian ahdaskaan ei ole hyvä. Ja tykkään siitä, että voin pitää sisälläkin tuossa kaulassa heilumassa, ulos asettelen sitten tarkemmin.

    :) Ja miia, ihana kommentti. Pakko malttaa, kun ei ole aikaa. Tämä bloggaus on mulle vielä aika hidasta. Ja tuo valokuvaus ei tunnu hyvältä, kun tulee mitä sattuu kuvia.

    Carita.... Nämäkään tekeleet eivät menneet aina kuten elokuvissa :)

    Ihanaa, kun jaksatte kommentoida. Jokainen kommentti saa minut hymyilemään ja tuo merkitystä tälle väkerrykselle. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Ai että miten ihania! Olet kyllä taitava!!

    VastaaPoista