maanantai 25. helmikuuta 2013

Mitä enemmän ompelen, sitä enemmän tästä tykkään...


Olipa kerran pikkuveli ja aviomies, jotka olivat kuin kaksi marjaa... Ihana Majapuun neulos halusi päästä huppareiksi ja tilaamastani määrästä riitti juuri ja juuri näille elämäni miehille :)!

Miehen huppari mukailtu SK:n peruspaidan kaavalla (olikohan numero 3/2010) ja pikkuveljen Joka tyypin miesten T-paidan mukaan. Kivat tuli ja pääsevät varmasti käyttöön. Ehkä myös ensi kesänä Poriin Jazzeille, missä nämä miehet perinteikkäästi yhdessä päivänsä viettävät. Minulle ei jostain syystä tule kutsua näille reissuille koskaan...


Teen kaverini kanssa yhteistä projektia ja olen ommellut enemmän kuin koskaan (kiitos kärsivällisen miehen ja maailman avuliaimman perheen). En millään malta olla laittamatta paria kuvaa ensimmäisistä kierrätyshousuistani, jotka tein isommalle pojalle omista farkuistani. Ihanat ja pehmeät, näihin olen kerrassaan tyytyväinen.


 Suosittelen OB 4/2012 Forest Path kaavaa, "istuu" ainakin tälle herralle. Lisäsin tässä versiossa resorit lahkeisiin, mutta olen tehnyt myös ilman. Nyt olen haalinut kaikki suvun kuluneet farkut ja alan tehtailla näitä urakalla. Pienemmälle pojalle tein farkut OB 4/2010 Majava-kaavalla ja suosittelen sitäkin lämpimästi. Yksinkertaistin kaavaa hieman ja sanoisinko, että tuli melko reteet pikku-ukon housut :). 

Tässä vähän esimakua tulevasta. Vielä itselle muutama vaate, toiselle pojalle takki yms. pientä ja minun osuuteni tässä projektissa on valmis!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Turkoosia säihkettä

Ystäväni joutuvat kuuntelemaan päivät pitkät turinoitani kankaista, ompelusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Voi raukat, mutta en voi itselleni mitään :)


Mutta joskus tästä hulluudesta on heille iloakin, eikö!? Tein Sampsukan turkoosista merinovillaneuloksesta ystävälleni paidan, kaavana jälleen niin tuttu Joka tyypin raglanpaita. Kauluksen sisäpuoli ja hihansuuresorit ruskeaa merinoa. Jatkoin ja jatkoin hihoja ja nyt varmistelen päivittäin, etteivät hihat ole ahdistavan pitkät....



Mulla on ehkä maailman parhaat ja ihanimmat työystävät :)

Tämä harrastus yhdistää ihmisiä.... Sain jälleen apua ja neuvoja itselleni uuteen asiaan, nimittäin applikointiin. Tässä ensimmäinen applikointini ikinä ja oli kyllä mahtavaa!!! On ihana saada kädestä pitäen neuvoja materiaaleihin, koneen säätöihin ja ihan kaikkeen. Näiden neuvojen ansiosta onnistuinkin ihan hyvin. Saa nähdä, miten käy ensimmäisen kokonaan oman tuotoksen. 


Kiitos vielä Heidi! Oli ihana nähdä ja opastuksesi oli mitä mainiointa! Jes, aina on ihana oppia jotain täysin uutta!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Soulbird sopii arkeen ja juhlaan


Jälleen yksi ihana, mukava ja helppo mekkonen valmistunut, sopii asusteista riippuen niin juhlaan kuin arkeen. Harmaa Soulbird-kangas Ikasyrilta

Helmassa oleva pitsi lähikaupasta ja jälleen äidin tekemä "piste iin päälle -kukkanen" :)

En voinut olla laittamatta kuvia mustavalkoisina, koska kankaastakin löytyy vain mustan, harmaan ja valkoisen sävyjä.




Mekon kaveriksi juhliin tein Marimekon mustasta pellavasta OB 5/2012 Warmly Wrapped -kietaisunutun. Hyvin toimii, mutta seuraavaan versioon teen tätäkin pidemmät "liehukkeet". 



Ja töissä pidän aina näitä tuubeja. Jälleen yksi musta merinovillainen tuubi Hanhelin pitsillä koristeltuna valmistui mekon kaveriksi. En voisi ehkä enää elää ilman näitä huiveja...


Töissä minulle jo hieman myhäillään, kun "joka päivä" on joku uusi tunika/mekko päällä. Minusta niitä ei ole vielä lähimainkaan tarpeeksi.... 

Mutta se, että uudet vaatteeni huomataan tekee minut hyvin onnelliseksi. Kuten tämä viimeinen ystäväni ottama kuvakin, kiitos iki-ihana Liuksen muija :)!


maanantai 4. helmikuuta 2013

Pinkkiä kissaa pienelle tytölle


Majapuun kissaneulos on ihanaa. Eihän siitä edes voi saada aikaan mitään kamalaa. 

Tässä liivari nro. 2 kummitytölle, muokattu jälleen t-paidasta ja tällä kertaa tavoitteena oli edellistä hieman suurempi koko. (Jos jollain on vinkata hyvää liivarin kaavaa, olisin onnellinen, ettei joka kerta tarvitse pohtia osuuko koko kohdalleen.)


Helmaan lisäsin pitsiä ja äidin tekemän ihanan mustan kukan yhden valkoisen auringon päälle. Juuri tarpeeksi sitä jotain, mutta ei liikaa viemään huomiota kauniilta kankaalta. Niskaan laitoin merkin samoista kissoista, koska purnukoista ei vieläkään löydy koon 104 merkkejä.


Siis voiko näistä kissoista tulla kuin hyvälle tuulelle?

Sain muuten tässä taannoin yhden viikonlopun aikana kaksi tunnustusta ja kolme haastetta. Tunnustukset tuntuivat todella hyvältä ja ekaan haasteeseen vastaamisen olen jo aloittanut. Välillä kun jotkut asiat vaan kestää... Pahoittelut tästä!

Ja blogiin on tullut muutama uusi lukija, mahtavaa, kiitos! :)

Nyt unille mars, sitä kun ei koskaan tiedä, kuinka pitkään sitä riittää!